 |
|
                
|
Taloudellisella kasvulla tarkoitetaan yleensä talouden kokonaistuotannon määrän kasvua pitkällä aikavälillä. Kasvua mitataan bruttokansantuotteen avulla. Kasvua mitattaessa on tärkeää, että hintatason muutokset otetaan huomioon. Sen vuoksi kasvua mitataan reaalista kehitystä osoittavilla tuotantoluvuilla eli ns. volyymisarjoilla, joista on poistettu rahan arvon muutosten kehitystä vääristävä vaikutus. Yksinkertaistaen jos jonakin vuonna kaikkien tuotteiden hinnat kallistuvat viisi prosenttia ja tuotannon arvo on viisi prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna, tuotannon määrä ei ole kasvanut. Näin ollen myöskään mitään todellista jaettavaa ei ole syntynyt eikä elintaso ole noussut.
Kansantalouden BKT:n reaalinen kasvu ei vielä kerro koko totuutta toteutuneesta taloudellisesta kasvusta. Koska taloudellisessa kasvussa on keskeistä ihmisten elintason lisääntyminen, kasvu mitataan myös BKT:n kasvuna asukasta kohden. Näin otetaan huomioon väestönkasvun vaikutus.
Elintasovertailuja eri maiden välillä tehdään yleensä käyttämällä kunkin maan BKT/asukas -lukuja. Bruttokansantuote onkin yleisesti varsin hyvä mittari, sillä on havaittu selvä yhteys BKT/asukas-lukujen, väestön koulutustason, odotettavissä olevan eliniän, alhaisen lapsikuolleisuuden ja monien muiden elintasomittareiden kanssa. Ongelmattomia pelkät BKT-vertailut eivät kuitenkaan ole. Eiväthän ne kerro esimerkiksi mitään kansalaisten välisistä tulonjakoeroista.
Monissa maissa kotitaloustyö muodostaa suuren osan tuotannosta, mutta se ei näy suoraan BKT:ssa. BKT:hen lasketaan mukaan vain markkinoilla vaihdetut hyödykkeet. Siis jos perhe viljelee maata ja leipoo sadosta leipiä omaan tarpeeseen, leivät eivät merkitse BKT:n kasvua. BKT:ssa näkyvät korkeintaan perheen kaupasta ostamat lannoitusaineet ja työvälineet. Elintasovertailuja vaikeuttaa lisäksi ilmasto. Etelässähän ei yleensä tarvitse uhrata suurta osaa tuotannosta talojen eristämiseen tai suurta osaa tuloista eri kelin vaatteiden hankintaan. Siis yleistäen BKT-mittari hieman yliarvioi Pohjolan valtioiden elintasoa.
Myös itse BKT:n laskemiseen liittyy vertailuja vaikeuttavia asioita. BKT-vertailuja eri maiden välillä tehdään yleensä muuttamalla bruttokansantuotteiden arvo samaksi valuutaksi. Usein yhteisenä valuuttana käytettään Yhdysvaltain dollaria. BKT/asukas ei tällöinkään välttämättä kerro koko totuutta asukkaiden ostovoimasta kussakin maassa. Vaikka tuotanto ja tulot asukasta olisivatkin yhtä suuria, voidaan toisessa maassa ostaa enemmän hyödykkeitä. Jotta voitaisiin vertailla kotitalouksien kulutusmahdollisuuksien tasoa, jonka ajatellaan parhaiten kuvaavan kansalaisten elintasoa ja ainellista hyvinvointia, käytetään ns. ostovoimapariteettia.
Ostovoimapariteetti on maan valuutan todellisen ostovoiman mukainen vaihtokurssi. Muunnettaessa tietty rahasumma ostopariteetein muiden maiden valuuttoihin, rahasummalla saadaan näissä maissa sama määrä tavaroita ja palveluja. Esimerkiksi jos valuuttakurssi on siten, että yhdellä dollarilla saa viisi markkaa. Kurssi on myös ostovoimapariteettikurssi, jos esimerkiksi 10 000 dollarilla saa saman määrän hyödykkeitä kuin 50 000 markalla. Mutta jos tällöin Suomessa saa vähemmän, on USA:n hintataso alhaisempi.
Vertaamalla samanlaisen laajan hyödykemäärän hintoja näissä maissa, saatetaan todeta, että Suomessa hyödykkeet maksavat 60 000 markkaa ja USA:ssa 10 000 dollaria. Näin ostovoimapariteettikurssi on siten, että yhdellä dollarilla saa kuusi markkaa. Jos BKT/asukas oli Suomessa 100 000 markkaa, se oli varsinaisella valuuttakurssimuunnoksella ilmaistuna 20 000 dollaria ja ostovoimapariteetein muutettuna 16 667 dollaria. |